Mikkeliläisen Pekan polku on johtanut nuorisopappeuden ja kirkkoherruuden kautta nykyiseen tehtäväänsä kirkkohallituksen kansliapäälliköksi. Virassaan Pekka johtaa kirkkohallituksen virastoa sekä vastaa mm. kirkon yhteiskuntasuhteitten koordinoinnista.
Laaja-alaiset luottamustehtävät, monipuolinen työkokemus sekä hersyvä persoona antavat parhaan mahdollisen pohjan myös piispan tehtäviin. Pekan perheeseen kuuluu varhaiskasvatuksen opettajana työskentelevä puoliso Terttu-Liisa sekä neljä aikuista lasta.
Yksi vähemmän tiedetty intohimo rovasti Pekka Huokunalla on laulujen sanoitusten kirjoittaminen. Pekan sanoittamia lauluja on julkaistu mm virsikirjassa (virret 820 ja 833) sekä eri laulukirjoissa.
Tutustu Pekan itsensä tekemään henkilötarinaan, jossa käydään läpi Pekan koulutus, työkokemus, luottamus- ja työtehtävät sekä mm. arvonimet ja kunniamerkit tai tutustu virallisempaan ansioluetteloon.
Kouluni olen käynyt Mikkelissä. Tie vei Rantakylän kansakoulusta Mikkelin Yhteiskouluun, josta kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1979 sen muututtua Ristimäen lukioksi.
Aloitin teologian opinnot Helsingin yliopistossa 1979. Asevelvollisuuden suoritin Savon Prikaatissa 1980-81, jossa toimin varusmiespappina. Kotiuduin korpraalina ja jatkoin opiskelua. Pääaineeni on dogmatiikka. Tein pro gradu -tutkielman reformoidun teologin Jean Calvinin raamattukäsityksesta Eero Huovisen ohjaamana 1985.
Pastoraalitutkinnon suoritin Helsingissä 1989 ja ylemmän pastoraalitutkinnon Mikkelissä 2009.
Olen suorittanut kirkon ja muun yhteiskunnan kursseja matkan varrella. Merkittävimmät näistä ovat erilaiset johtamiskoulutukset sekä valtakunnallinen maanpuolustuskurssi (kurssi 200, 2012).
Piispa Samuel Lehtonen vihki minut papiksi Helsingin tuomiokirkossa 3.11.1985. Ensimmäinen virkapaikkani oli Vartiokylän seurakunta Itä- Helsingissä. Toimin siellä nuorisopappina. Tehtäviin kuului myös viraston hoitoon liittyviä vastuita.
Vuonna 1990 minut valittiin kirkkoherraksi Hirvensalmen seurakuntaan. Pienen seurakunnan pappina koen saaneeni tuntuman seurakuntatyön kokonaisuuteen. Lisäksi ymmärsin noina vuosina, kuinka tärkeää seurakunnalle on yhteistyö kolmannen sektorin ja kunnan kanssa. 1990-luvun lamavuosina Hirvensalmella kehitettiin vapaaehtoistoimintaa, josta seurakunta sai vuonna 1994 Vuoden seurakuntateko -tunnustuksen. Kokemukset vapaaehtoisuuden merkityksestä ovat olleet tärkeitä myöhemmissäkin tehtävissäni.
2000-luvun alussa tein aloitteen seurakuntien yhteistyön kehittämisessä omassa rovastikunnassamme. Näin sai alkunsa ns. Ryhtymys -hanke, jonka selvitysmieheksi minut valittiin. Olin virkavapaalla omasta virastani puoli vuotta ja sen jälkeen osa-aikaisesti vuosina 2003-2005. Hankkeen myötä sain kokemusta seurakuntien yhteistyön kehittämisestä erityisesti taloushallinnon ja kirkonkirjojen pidon osalta. Tästä on ollut hyötyä myöhemmin, kun olen ollut mukana koko kirkon yhteisten järjestelmien kehittämisessä.
Vuosina 2004 -2005 toimin Mikkelin hiippakunnan pienten seurakuntien kehittämisryhmän konsulttina seurakuntien liitos- ja yhteistyöhankkeissa.
Vuonna 2006 tulin valituksi lapsuuden kotiseurakuntani Mikkelin maaseurakunnan kirkkoherraksi. Samoihin aikoihin minut valittiin myös Mikkelin tuomiorovastikunnan lääninrovastiksi. Vähän myöhemmin minut määrättiin Mikkelin seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajaksi. Niiden runsaan kolmen vuoden kuluessa, jotka toimin Mikkelissä sain hyvän kuvan seurakuntayhtymän ja rovastikunnan hallinnosta.
Kirkkohallituksen toiminnallisen osaston johtajana toimivan kirkkoneuvoksen virkaan minut valittiin kirkolliskokouksessa toukokuussa 2009. Toiminnallinen osasto on kirkkohallituksen suurin osasto. Sen vastuulla on kehittää ja tukea varsinaista seurakuntatyötä sekä hoitaa omalta osaltaan kirkon yhteiskuntasuhteita. Vahvan asiantuntijaorganisaation johtamisen lisäksi tehtävään kuului myös osallistuminen kirkkohallituksen kokonaisjohtamiseen virastokollegion jäsenenä. Tehtävään kuului lisäksi toimiminen esittelijänä kirkolliskokouksessa ja kirkkohallituksen täysistunnossa. Lisäksi osallistuin piispainkokouksen kokouksiin kymmenen vuotta läsnäolo- ja puheoikeudella.
Kirkkoneuvoksena toimin kirkon diakoniarahaston hallituksen puheenjohtajana (2009-2018) sekä verkkolehti Kirkonkellon päätoimittajana (2009-2014).
Kirkkohallituksen kansliapäällikkönä olen toiminut vuoden 2019 alusta. Johdan kirkkohallituksen virastoa ja olen sen osastonjohtajien ja erillisyksiköiden johtajien esihenkilö. Vastaan kirkon yhteiskuntasuhteitten koordinoinnista. Virkani puolesta olen jäsen monissa suunnittelu- ja kehittämisryhmissä. Pandemia-aikana olen johtanut kirkkohallituksen valmiusryhmää, joka on käytännössä vastannut koronatoimien koordinoinnista. Yhteistyö Opetus- ja kulttuuriministeriön ja arkkipiispan kanssa on ollut keskeistä.
Merkittävimpiä luottamustehtäviäni ovat olleet kirkolliskokouksen ja kirkkohallituksen täysistunnon jäsenyydet. Kirkolliskokoukseen minut valittiin kaudelle 2000 – 2004 ja uudelleen vuonna 2008. Tällöin minut valittiin myös kirkkohallituksen täysistunnon jäseneksi. Vuonna 2009 siirryttyäni kirkkoneuvoksen virkaan erosin näistä luottamustoimista.
Yhteiskunnallisista tehtävistä mielenkiintoisia ovat olleet ministeriöiden neuvottelukunnat. Olin jäsenenä Työ-ja elinkeinoelämän yhteiskunta- ja yritysvastuun neuvottelukunnassa ja Sisäministeriön sisäisen turvallisuuden ohjausryhmässä (2011-2014).
Mikkelin hiippakunnassa toimin jumalanpalvelus- ja musiikkitoimikunnan puheenjohtajana (1996-2004) ja rippikoulukonsulttina (1991-2000). Olen ollut myös Mikkelin tuomiorovastikunnan kasvatusasian toimikunnan puheenjohtaja (1992-1993).
Järjestökenttä on tullut tutuksi paitsi Kirkon järjestöyhteistyön neuvottelukunnan puheenjohtajana (2009-2018), myös Kirkkopalvelut ry:n hallituksessa (2013-2018) ja Diakonia-ammattikorkeakoulu Oy:n hallituksessa (2011-2014) sekä erilaisten säätiöiden toiminnassa. Olen jäsenenä Suomen Unkarin kulttuurikeskus Finnagoran säätiön hallituksessa, Kirkon mediasäätiön hallintoneuvostossa sekä Oulun Diakonialaitoksen säätiön hallintoneuvostossa. Aiemmin olen toiminut Heikki ja Hilma Honkasen säätiön hallituksessa, Seurakuntaopiston säätiön hallituksessa sekä Y-säätiön hallituksessa. Paikallisella tasolla olen toiminut Pelastakaa Lapset ry:n Hirvensalmen yhdistyksen puheenjohtajana (2001-2006) ja Mikkelin seudun teologit ry:n puheenjohtajana (2004-2009).
Kirkkopalvelut ry:n toimintaan liittyen olen ollut mukana Kirkkopäivien päätoimikunnassa useaan otteeseen ja toiminut Kirkon kalenterin toimituskunnan puheenjohtajana (2010-2016).
Kirkon yhteisissä laajoissa hankkeissa olen ollut mukana eri rooleissa. Merkittävimpiä ovat olleet reformaation merkkivuoden (2014 -2017) ja sisällissodan muistovuoden toteuttaminen (2017-2018). Virsikirjojen lisävihkotyössä olin ohjausryhmän puheenjohtaja (2010-2016). Kirkon strategiatyössä olen ollut mukana Meidän kirkko – Osallisuuden yhteisö strategian seurantaryhmässä (2009-2011) sekä sittemmin kirkon uusimman strategian ”Ovet auki” suunnitteluryhmässä (2019 -20220). Lisäksi olen johtanut Kirkkohallituksen ”Ovet auki kokeiluille ja kehittämiselle” strategian valmistelua (2021).
Olen toiminut useissa kirkon neuvottelukunnissa: kirkon romaniasian neuvottelukunta ( puheenjohtaja 2016-2020), Kirkon valmiustoimikunta (puheenjohtaja 2012 – 2016) neuvottelukunta (puheenjohtaja 2016-2020), kirkon kunniamerkkiasioiden neuvottelukunta (2019 -), kirkon saamelaistyön toimikunta (2013-2016) ja neuvottelukunta (2017 -2020), kirkon evankelioimistyön toimikunta (puheenjohtaja 2009-2015) ja neuvottelukunta (puheenjohtaja 2016 -2020).
Kirkkohallituksen kehittämishankkeissa olen ollut mukana Suunta-hankkeessa (ohjausryhmän puheenjohtaja 2019-2021), kirkkohallituksen kehittämispalvelutyöryhmässä (2018) ja sen jatkoselvityksessä (2017-2019), Kirkko ja julkiset palvelut -selvityksessä (ohjausryhmä 2015), Hengellinen elämä verkossa -hankkeessa (johtoryhmä 2009 – 2012), kirkon vapaaehtoistoiminnan kehittämishankkeessa (neuvottelukunnan puheenjohtaja 2009 – 2012), kirkkohallituksen seurakuntarakennemuutoksen ohjausryhmässä (2008- 2011) ja kirkkohallituksen seurakuntarakennetyöryhmässä (2006-2007).
Kirkon yhteiskunnallisessa vaikuttamistoiminnassa olen toiminut Arvojen Akatemia -seminaarien suunnitteluryhmän puheenjohtajana (2009-2012, 2019-) sekä ollut käynnistämässä ja johtanut Arvojen Areena -seminaareja (2011 – 2019). Lisäksi olen vastannut kirkon Arvojen Eurooppa -seminaarien järjestelyistä (2019-).
Kansainvälisiä yhteyksiä minulla on ollut erityisesti kirkkomme EU-toiminnan tiimoilta. Olen ollut Suomen ja Ruotsin kirkkojen ja Euroopan kirkkojen konferenssin yhteisen hankkeen johtoryhmän jäsen, kirkon EU-seurantaryhmän jäsen (2009-2019), osallistunut kirkon EU- neuvottelukunnan kokouksiin (2009 -). Unkarin luterilaiseen kirkkoon minulla on toimivat yhteistyösuhteet.
Rovastin arvo minulle myönnettiin vuonna 2012.
Suomen Kirkon Pappisliitto nimesi minut Vuoden papiksi vuonna 2008.
Minulle on myönnettu seuraavat huomionosoitukset:
• Veteraanivastuun kultainen ansioristi soljella (2022)
• Sotilasansiomitali (2018)
• Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki (2017)
• Svenska Finlands Folktingets förtjänstmedalj (2017)
• Sininen risti (2009)
Varusmiespalveluksen olen suorittanut Savon Prikaatissa 1979-1980, alikersantiksi minut ylennettiin 2003.
Julkaisuistani tärkein on seurakuntien verkostoyhteistyötä käsittelevä kirja ”Seurakuntien sopimusyhteistyö” (Edita 2008). Olen lisäksi julkaissut yhdessä Jukka Helinin kanssa päivänavaus- ja raamattutyöskentelymateriaalia (”Sivuhenkilöitä” Lasten Keskus 2002).
Olen kirjoittanut laulujen sanoituksia jo 1990-luvulta alkaen. Lauluja on julkaistu eri yhteyksissä, mm virsikirjassa (820, 833) ja eri laulukirjoissa. Jukka Helinin kanssa olemme tehneet Raamatun henkilöistä kertovia lauluja, jotka on julkaistu kahdella CD-albumilla (1993,2000). Lauluja syntyy edelleen, tässä muutama:
Enna Henriksson: Pelastus ei ole kauppatavaraa - YouTube
Teri Mantere: Luomakunta ei ole kaupan - YouTube
Jukka Leppilampi: Aleppon kellot - YouTube
1918 muistovuosi - Sadan talven lumi - YouTube
