Uusi kirkkolaki hyväksytty

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on julkisoikeudellinen yhteisö. Se tarkoittaa sitä, että historiallisista syistä kirkolla on lainsäädännössä aivan erityinen asema. Kirkon ja valtion suhteista säädetään kirkkolaissa, kirkon sisäisistä asioista kirkkojärjestyksessä. Molemmat saavat alkunsa kirkolliskokouksesta, joka päättää niiden sisällöstä. Kirkkolaki etenee edelleen eduskuntaan, joka sen joko hyväksyy tai hylkää. Kirkkojärjestys tulee voimaan kirkolliskokouksen omalla päätöksellä.

Näinä päivinä eduskunta on vaalikauden viimeisinä töinään käsitellyt kirkolliskokouksen esitystä uudeksi kirkkolaiksi. Laki hyväksyttiin torstai-iltana 2.3. 2023. Hanke alkoi noin puolitoista vuosikymmentä sitten ns. kodifikaationa eli uudelleenjärjestelynä. Matkan varrella lakiehdotukseen on tehty muitakin muutoksia eduskunnan käsittelyssä esiin tulleiden seikkojen johdosta. Perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota siihen, että lakiin esitettiin paljon sellaisia pykäliä, jotka eivät itse asiassa kuulu niihin asioihin, joista perustuslain mukaan voidaan säätää kirkkolaissa. Niinpä pari vuotta sitten jouduttiin asiassa ottamaan vielä uusi kierros ja lakiesitys kirjoitettiin uudelleen. Tässä yhteydessä osa pykälistä siirrettiin omiin erillislakeihinsa. Mielenkiintoinen yksityiskohta on ns. tunnustuspykälä, jossa säädetään kirkon tunnustuksesta eli siitä, mihin kirkko uskoo. Kirkkohallitus esitti alkuperäisessä esityksessään kirkolliskokoukselle, että kyseinen
määritelmä olisi kirkon itsensä päätettävissä olevassa kirkkojärjestyksessä. Ajatuksena oli, että kirkon uskon ja tunnustuksen määrittely ei kuulu poliitikoille vaan kirkolliskokoukselle. Kirkolliskokous muutti esitystä kuitenkin vilkkaan keskustelun jälkeen ja siirsi pykälän kirkkolakiin. Eduskunnan perustuslakivaliokunta ei pitänyt asiaa hyvänä, mutta totesi kuitenkin mietinnössään, että tämä kauneusvirhe ei estä lain hyväksymistä. Valtiovalta edellyttää kuitenkin, että kirkkolain säätämisjärjestyksestä ja sen alasta tulee tehdä selvitys. Asia tulee ajankohtaiseksi kun uusi eduskunta aloittaa työnsä.

Piispat kuuluvat virkansa puolesta kirkolliskokoukseen. He istuvat Turussa kirkolliskokouksen täysistunnossa eturivissä ja heihin kohdistuvat monien katseet. Täysistuntojen lisäksi merkittävä osa kirkolliskokouksen työstä tehdään valiokunnissa. Monet piispat toimivat valiokuntien puheenjohtajina. Piispalla on siis merkittävä rooli kokonaiskirkollisessa päätöksenteossa ja lainsäädännössä.

Olen istunut kirkolliskokouksessa vuodesta 2000 alkaen yhtä vaalikautta lukuunottamatta. Vuonna 2004 en ollut ehdolla, mutta 2008 tulin valituksi. Vajaa pari vuotta myöhemmin minut valittiin kirkkoneuvoksen virkaan, jolloin erosin kirkolliskokouksesta. Jatkoin kuitenkin työtä kirkolliskokouksessa viran puolesta puhe- ja läsnäolo-oikeutettuna esittelijänä. Tässä roolissa matkustan taas toukokuussa Turkuun kevään istuntoviikolle.

Kirkkolaki on siis hyväksytty, mutta sen täytäntöönpanossa ja ohjeistuksessa on vielä tekemistä. Työ jatkuu.