Minulle tärkeitä teemoja

Näinä aikoina tarvitaan toivoa, iloa ja yhdessä tekemistä vastakkainasettelun sijaan. Haluan omalla toiminnallani rakentaa yhteisöllisyyttä, yhteyttä ja yhteistyötä.

Suomen ev.-lut. kirkon syksyllä 2020 hyväksytyssä Ovet auki -strategiassa kirkon perustehtävä sanoitetaan näin:

Kirkon tehtävänä on kutsua ihmisiä Jumalan yhteyteen sekä rohkaista välittämään lähimmäisistä ja luomakunnasta. Määritelmä tähdentää, että pelastavan evankeliumin julistus, osallisuus, yhteisvastuu, heikoimpien puolesta puhuminen, sielunhoito, tasa-arvosta ja ihmisarvosta huolehtiminen sekä luomakunnan eheyden vaaliminen kuuluvat yhteen.

Osallistuin tämän strategian kirjoittamiseen ja tiedän, että jokainen sana on tarkkaan punnittu. Kun ajattelen piispan tehtävää tänä aikana, haluan liittyä kirkkomme yhteiseen strategiaan. Piispankin tehtävänä on kutsua ihmisiä Jumalan yhteyteen sekä rohkaista välittämään lähimmäisistä ja luomakunnasta. Kutsua ja rohkaista.

Elämme monella tavalla epävarmaa aikaa. Näemme muutosta joka puolella ympärillämme. Moni toiveikas tulevaisuudenkuva on saanut pahoja säröjä.  Tarvitsemme entistä enemmän sitä turvaa, toivoa ja tulevaisuudenuskoa, jonka voi löytää Jumalan yhteydessä. Nyt on tarpeen puhua avoimesti uskosta ja siitä toivosta, jonka se meissä herättää.  Meidän ei tule vaieta Jumalasta eikä sulkea hengellisiä asioita pois yhteisestä keskustelusta.

Tarvitsemme yhteisöllisyyttä, yhteyttä ja yhteistyötä

Yhteisöllisyys voi toteutua aivan tavallisessa seurakunnassa, sen jumalanpalveluselämässä, kasvatus- ja diakoniatyössä sekä kaikessa ihmisten kohtaamisessa. Erityisen merkittävää yhteisöllisyyttä on vapaaehtoistoiminta, jonka tulee antaa kasvaa ja kehittyä. Seurakunta on edelleen yksi vahvimmista koko yhteisöä rakentavista ja tukevista toimijoista.

Yhteys tarkoittaa sitä, että tulee etsiä enemmän sitä, mikä meitä yhdistää kuin sitä, mikä erottaa. Eräs kirkkoa jakava asia on käsitys avioliitosta ja samaa sukupuolta olevien kirkollisesta vihkimisestä. Tässä asiassa on erilaisia näkemyksiä. Luulen, että riippumatta siitä, mikä on kirkon virallinen kanta, erilaiset näkökannat tulevat olemaan todellisuutta kirkkomme elämässä. Emme voi vain jäädä askartelemaan oppikysymysten parissa siitäkään syystä, että asia koskettaa oikeita eläviä ihmisiä. Siksi meidän on etsittävä tapoja, joilla voimme jatkossakin elää yhdessä. Ennen kaikkea tarvitaan kunnioittavaa ja toinen toista arvostavaa keskustelua. Edustan itse kirkkomme virallista kantaa avioliitosta miehen ja naisen välisenä, mutta ymmärrän, että monet näkevät asian toisin. Olen valmis siihen, että asiassa annettaisiin papeille mahdollisuus vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja vaikka kirkon virallista kantaa ei muutettaisikaan. Pidän ratkaisun löytymistä tähän kysymykseen välttämättömänä kirkkomme tulevaisuuden toimintamahdollisuuksien kannalta.

Yhteistyö on ollut omalla työurallani kantava teema jo kauan. Olen edistänyt sitä niin seurakuntien kuin muidenkin toimijoiden välillä. Seurakuntien entistä laajempi yhteinen vastuunkantaminen ja toiminta on tulevaisuudessa välttämätöntä, riippumatta mahdollisista rakenteellisista ratkaisuista. Yhdessä tekeminen ei kuitenkaan saa jäädä vain kirkon sisäiseksi asiaksi. On oltava avoimia myös muiden kristillisten kirkkojen ja seurakuntien kanssa tehtävälle yhteistyölle.  Lisäksi erityisesti pandemian aikana on tullut esiin, miten myönteisiä seurauksia on ollut yhteistyön syventämisellä kuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Tällaisessa yhteistyössä kirkko ei menetä mitään, mutta voi tuoda paljon vahvuuksia koko yhteisön hyväksi. On tärkeää, että yhteistyötä voidaan tehdä avoimesti omalla arvopohjalla, kunnioittaen kuitenkin myös toisten näkemyksiä.

Kirkolla vahva rooli

Kirkolla on edelleen tärkeä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa ja ihmisten elämässä. Yleinen maallistuminen ja yhteiskunnan moniarvoistuminen on haaste, joka meidän on kohdattava rohkeasti ja avoimesti. Meidän on puhuttava Jumalasta siten, että kuulijat voivat sen ymmärtää. Siinä on haastetta meille jokaisella. Se on kuitenkin välttämätöntä, sillä vaikka Jumala ei tarvitsekaan suomalaista yhteiskuntaa, suomalainen yhteiskunta tarvitsee Jumalaa.

Pekka Huokuna